Tarinoita työnilosta

Parastolan syksyinen kirjoituskutsu keräsi 104 upeaa ja monitahoista kirjoitusta suomalaisesta työnilosta. Kesällä 2026 julkaisemme raadin suosikkeja.

Työnilosta kertovat tekstit veivät meidät päiväkoteihin, hoivakoteihin, tehtaille, taksitolpille, toimistoihin ja lukuisiin muihin työpaikkoihin ympäri Suomen ja avasivat näkymän suomalaiseen työelämään tavalla, johon tilastot, tutkimukset tai työelämäkeskustelut eivät pysty. Niissä kuuluu ihmisen ääni. 

Kirjoittajien kokemuksissa työ näyttäytyi elettynä arkena. Ennen kaikkea tekstit muistuttivat, että työnilo ei ole yksi asia tai tunne, vaan lukemattomia erilaisia kokemuksia, jotka tekevät työstä merkityksellistä.

Tervetuloa mukaan levittämään työniloa!

Maija Mattelmäki: Runoilija

Marja-Leena Inkinen: Voiko sunlight olla sanlaitti

Mauno Viljander: Työniloa

Kaija Pelttari: Villieläin työpaikalla

Sauli Salomaa: Hyvän tuurin provikalla

Inna Wathén: Jouluenkeli

Samu Heikinmatti: Paluu

Jorma Aaltonen: Omaishoitajan arki

Helmi: Yösukat

Juha Salmi: Vihdoin töissä

Titta Kurki: Työni iloitsee minusta

Raakel Parveez: Keskiyön samppanja

Vesa Ämmälä: Ilon rasia

Mayu Aleksandra: Mie kellun

Pirja Kiema: Johtajan kynästä

Pirja Peltomäki: Perjantaina kirkonkellot soivat