Marja-Leena Inkinen: Voiko sunlight olla sanlaitti
Olin alle kouluikäinen, kun aloitin "työt" äidin kukka- ja kemikaliokaupassa. Seisoin palveluvalmiina äidin rinnalla tiskin takana. Tunsin kaikki kukat nimeltä ja tein niistä mielestäni melko kauniin kimpun. Tunnistin hyllyissä olevat tavarat ja osasin laskea ostokset yhteen. Osasin myös antaa asiakkaalle vaihtorahat oikein takaisin pienen tuumailun jälkeen huolellisesti keskittyen. Myös veikkauskuponkien vastaanotto sujui minulta aika hyvin äidin valvonnassa. Kuin vahingossa olin oppinut lukemaan ja kirjoittamaan työn tuoksinassa. Olin siis kelpo apulainen äidille.
On lämmin ja aurinkoinen alkukesän päivä vuonna 1959. Tänään odotetut kesävieraat saapuvat joka vuotiseen tapaansa kylässämme sijaitsevalle mökilleen. Tunnettu pariskunta pääkaupungista tulee kesän ajaksi lomailemaan ja löytämään uusia ideoita. He aloittavat lomansa aina vierailemalla kylämme liikkeissä, joista he ostavat kaikki tarvitsemansa käyttötavarat. He ovat uskollisia paikallisten kauppojen kannattajia.
Näemme pariskunnan ajavan näyteikkunamme eteen mustalla Ramblerillaan. Partainen tanakka mies tulee ensin sisälle. Hän tervehtii meitä ystävällisesti hymyillen. Hän selvästi ilahtuu tavatessaan meidät pitkästä aikaa. Hänen vaimonsa jää hetkeksi katsomaan näyteikkunaa ja tulee sisään hieman miehensä jälkeen. Huomaan, että hänen kauniisiin tummiin hiuksiinsa on talven aikana tullut muutamia harmaita hiuksia. Hän näyttää mielestäni vanhemmalta kuin viime kesänä. Vakavalla, mutta ystävällisellä äänellään, hän tervehtii meitä. Vaikka hän on miestään huomattavasti nuorempi, ontuu hän hieman ja käyttää keppiä kulkemisen apuna.
Koska kaupassa on myös muita asiakkaita, äiti on varattu. Nyt on minun vuoroni astua esiin. Suoristan selkäni ja nousen varpailleni näyttääkseni pidemmältä ja uskottavammalta.
– Mitä saisi olla? kysyn pariskunnalta niin kuin äitikin aina kysyy, kun asiakas tulee sisään.
Naisella on kädessään pitkä käsin kirjoitettu lista asioista, joita he tarvitsevat. Hän luettelee tuotteet yksitellen ja minä haen ne hyllyistä. Löydän kaikki helposti. Yhdessä pakkaamme ne hänen ruskeaan, nahkalta tuoksuvaan kassiinsa. Aloitan ostosten yhteissumman laskemisen kynällä ja paperilla.
– Olin aivan unohtaa, onko teillä sanlaittia? nainen kysyy keskeyttäen laskemiseni.
Tiedän kaikki liikkeessämme olevat tuotteet nimeltä. Tuo kuulostaa oudolta. Vilkaisen vielä varmuuden vuoksi kauempana seisovaa äitiäni, joka on myös kuullut asiakkaan kysymyksen. Hän rypistää otsaansa miettiessään asiaa ja pudistaa huomaamattomasti päätänsä.
– Sitä meillä ei ole, vastaan asiakkaalle varmana asiastani.
Hän katsoo kohti hyllyjä aivan kuin ei uskoisi minua, ojentaa kauniin hoidetun kätensä ja ottaa saippuapaketin hyllystä.
– Tässähän sitä on, hän sanoo.
Hänen kädessään on paketti Sunlight -saippuaa. Olen hämilläni. Ajattelen, että eihän tuo ole mitään sanlaittia vaan Sunlightia. Asiakas katsoo minua hymyillen. Hän näkee hämmentyneen ilmeeni. Aivan kuin hän osaisi lukea ajatukseni.
– Sunlight on englannin kieltä ja tarkoittaa auringonvaloa. Se lausutaan s a n l a i t, hän sanoo ja sujauttaa saippuapaketin hymyillen kassiinsa.
Yritän päästä nolostumisen tunteesta nopeasti yli. Lisään Sanlaitin hinnan yhteenlaskettavien lukujen loppuun ja lasken kaikki yhteen. Näytän laskun asiakkaalle, joka hyväksyttyään loppusumman maksaa ostokset. Mies ottaa kassin käteensä. Vaimo nojaa keppiinsä lähtiessään liikkeelle. Molemmat kiittävät minua hymyillen, nyökkäävät äidille ja lähtevät ulos. Hetken kuluttua kuulen Ramblerin kovaäänisen hurinan ja näen perävalojen vilkahtavan, kun auto poistuu pihapiiristämme. Katson äitiin, joka nyökkää hyväksyvästi.
– Hyvin meni, hän sanoo hiljaa.
Odotan malttamattomana, että tulee ilta ja pääsen kertomaan äidille, miten tämä Sunlight -tapaus on mullistanut minun elämäni. Olen niin ylpeä, olen oppinut uuden asian, osaan jo puhua hieman puhua englantia. Sun on aurinko ja light on valo. Ne lausutaan yhdessä sanlait. Varmasti kukaan kavereistani eikä heidän vanhemmistaankaan tiedä tutun saippuan nimen salaisuutta.
– Sunlight on sanlait ja sanlait on sunlight, hyräilen onnellisena kaupan takahuoneessa touhutessani.
Olen niin iloinen, osaan englantia. Se tuntuu sillä hetkellä niin ylelliseltä ja hienolta. Haluaisin kertoa sen koko maailmalle! Tämä työpäivä äidin kaupassa on tuonut suunnatonta iloa minulle, pienelle tytölle.