Titta Kurki: Työni iloitsee minusta

Työnilo asuu ihmisessä

jossakin niin syvällä että väsyneenä se ei näy eikä kuulu

mutta kuinka helposti se houkutellaankaan esiin

ja silloin työni rakastaa kuulla keveät askeleeni ja nauruni

se näkee hymyni taakse ja suoraan sydämeen

työni kulkee varjonani ja paistaa silmistäni ilona

toimin käsinä ja jalkoina

olen suuna ja päänä

työni yhdistää minut lähimmäiseeni

kasvattaa kärsivällisyyttä

opettaa kohtaamaan

iloitsee ja suree kanssani

jokaisesta kyyneleestä jotka pyyhin näen lohduttavat kasvoni

työni on osa minua

se saattaa seurata minua kotiin saakka

jolloin lempeästi suljen oven sen nenän edestä

tulee aika jolloin työni on tehty

kun minusta ei enää ole kuin seuraamaan

sitä joka jäljissäni jatkaa

silloin minä iloitsen hänestä.