Jos ihan rehellisiä ollaan
Joskus työnhaku ja työntekijöiden haku tuntuu melkoiselta teatterilta, jossa osapuolet esittävät parhaita versioita itsestään. Parastolan tiimi pohti yleisellä tasolla, mitä jos oltaisiin kerrankin ihan rehellisiä hakemuksessa.
- Olen aktiivinen ja oma-aloitteinen.
Teen kyllä pakolliset hommat, mutta tykkään siitä, että joku kertoo ensin, mitä minun pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Suoritan tehtävälistat oikein mielelläni. Kun lista loppuu, en välttämättä lähde kyselemään lisää. - Työskentelen hyvin paineen alla.
Tarvitsen lähestyvän deadlinen päästäkseni töiden alkuun. Viime tinka on paras tinka. Voin vetelehtiä pitkiäkin aikoja tyhjän panttina. Vaikka olisin tiennyt tehtävästä kolme viikkoa, vasta viimeisenä iltana siihen löytyy oikeanlainen tekemisen meininki. Päätän aina ensi kerralla aloittaa aikaisemmin. - Olen joustava.
Työnantaja voi luoda hyvät edellytykset, mutta jokainen meistä vaikuttaa myös itse siihen, miten työpäivää elää ja millaisia tapoja itselleen rakentaa. - Olen ratkaisukeskeinen.
Kun tulee ongelma, mietin ensimmäiseksi, kuka tämän osaisi ratkaista. En näe syytä käyttää kahta tuntia asian selvittämiseen, jos voin kysyä vieressä istuvalta. Jos hänkään ei tiedä, pääsemme ainakin yhdessä päivittelemään, miten kaikesta on tehty näin hankalaa. - Olen tarkka ja huolellinen.
Saatan käyttää vartin sen miettimiseen, kuulostaako sähköpostin viimeinen lause tylyltä ja pitäisikö oman nimen perään laittaa hymiö. Lähettämisen jälkeen luen viestin vielä kuusi kertaa. Silloin huomaan myös kirjoittaneeni vastaanottajan nimen väärin ja unohtaneeni liitteen. - Olen yrittäjähenkinen
Säännöt eivät minua hirveästi kiinnosta. Tykkään tehdä asiat omalla tavallani, vaikka yhteinen toimintatapa olisi käyty juuri palaverissa läpi. Jos ohjeessa lukee, että näin ei saa tehdä, ajattelen ensimmäiseksi, että miksei muka saisi. Yläfemmoihinkin laitan kuudennen kohdan, jos siltä tuntuu.
– Parastolan tiimi