
Vain työelämää

Tiia Ojala:
Erityisherkkä kaipaa työelämältään merkityksellisyyttä
17.11.2026
Erityisherkkä kaipaa työ- (ja muussakin) elämässä ennen kaikkea tunnetta merkityksellisyydestä. Siitä, että hänen tekemisillään on jotain väliä, kirjoittaa Tiia Ojala
Erityisherkkää ihmistä harvoin tarvitsee motivoida ulkoisilla seikoilla, jos sisäinen tarve johonkin tärkeään täyttyy. Tätä piirrettä, ja siihen liittyviä ominaisuuksia tunnetaan ja hyödynnetään työelämässä aivan liian vähän. Pikemminkin päinvastoin: erityisherkät yrittävät sopeutua vallitseviin olosuhteisiin, uupuvat ja vievät mennessään sen valtavan potentiaalin, joka tähän piirteeseen liittyy. Tässä artikkelissa käyn läpi, miten työelämä voisi muuttua, kun erityisherkkyyttä opittaisiin katsomaan uusin silmin, mahdollisuuksien kautta.
Erityisherkkyys, mitä se on?
Erityisherkkyys on synnynnäinen piirre, jota esiintyy noin 30 prosentilla väestöstä, Siihen liittyy kuusi ydinominaisuutta, joista kaikki tavalla tai toisella vaikuttavat myös työelämässä:
- Ylivirittyminen
- Herkkyys positiivisille kokemuksille
- Sosiaalinen herkkyys
- Syvällinen prosessointi
- Emotionaalinen reaktiivisuus
- Herkkyys yksityiskohdille
Erityisherkät voisivat olla työpaikkojen monilahjakkuuksia sekä vuorovaikutustaitojensa, laajan ja yksityiskohtaisen havainnointikykynsä että koko työyhteisöä tukevan ja kannattelevan energiansa ansiosta. Mutta valitettavasti nyky-yhteiskunnan vaatimusten ja kuormittavuustekijöiden vuoksi erityisherkkyydestä korostuu alttius ylivirittymiseen ja sitä kautta krooniseen stressiin, sekä emotionaalinen reaktiivisuus siinä valossa, että herkät olisivat jotenkin "heikompia" tai eivät kestäisi painetta samalla tavalla kuin muut.
Erityisherkät kestävät kyllä vaikka mitä, kunhan taustalta löytyy hyvä syy. Mutta turhaa, ei-mihinkään johtavaa, epäloogista tai tikusta asiaa -kuormittumista herkät eivät jaksa. Ei siksi, että olisivat jotenkin muita heikompia, vaan siksi, että he näkevät jo kauas, että tämä tapa ei johda mihinkään, ja että asian voisi tehdä kaikkien kannalta fiksummin.
Erityisherkkien lahjat jäävät hyödyntämättä, kun niitä ei ymmärretä
Erityisherkillä ihmisillä on kyky havainnoida asioita laajasti, mutta yksityiskohdat huomioiden. He myös kykenevät ajattelemaan asioita kaikkien kannalta, ei vain itsensä tai lähimpien ihmisten, esimerkiksi töissä niiden parhaiden työtovereiden kautta. Herkkyyteen kuuluu se, että osataan hahmottaa koko "lauman" paras. Siksi herkkyys on alunperin syntynytkin, selviytymiskeinoksi havainnoinnin ja hahmottamisen kautta.
Tästä johtuen erityisherkillä on vahva tarve tuntea olevansa merkityksellisiä yhteisössään, ja tekevänsä tärkeää työtä. He haluavat tuntea, että heidän tekemisillään on väliä. Ja sen tunteen pitää olla aito, ei mikään keinotekoinen palkkiojärjestelmä, jossa työntekijät laitetaan tavoittelemaan pikavoittoja tulosten paranemiseksi. Erityisherkälle millään sellaisella ei ole niinkään väliä, vaan sillä, että he tuntevat aidosti saavansa aikaan parempaa, kestävämpää, eettisempää tai kaikille hyvää lopputulosta.
Valtava, käyttämätön voimavara
Tällä hetkellä valitettavasti erityisherkkyyden tunteminen on niin lapsenkengissä työmarkkinoilla, että sitä ei osata nähdä positiivisten mahdollisuuksien kautta. Piirteestä tiedetään vain vähän, ja sekin vain niistä puolista, jotka voivat aiheuttaa haastetta työelämässä. Ei osata ollenkaan nähdä sitä, miten suuri voimavara herkkyys voisi yksiköissä ja organisaatioissa olla, kun se pääsisi täyteen potentiaaliinsa.
Erityisherkkä työyhteisössä tarkoittaa nimittäin sitä, että porukassa on joku, joka huomaa, kun toisella on huono päivä. Herkälle on automaattista pitää huolta kaikkien hyvinvoinnista, tehdä parhaansa, että hommat toimii, ottaa vastuulleen monta sellaista asiaa, mitkä muilta jäävät kokonaan huomaamatta. Kun erityisherkkä kokee tekevänsä merkityksellisiä asioita, ja tuntee vielä tulevansa arvostetuksi niiden tekemisestä, hänen sisäinen motivaationsa on niin valtava polttovoima, että oksat pois. Mutta jos häntä vain riistetään, kuormitetaan kaikenlaisella turhalla byrokratialla ja hengitetään niskaan mikromanageroinnilla, silloin herkkyydestä oikein kaivamalla kaivetaan kuormittumisalttius ja muut haastavat puolet esiin.
Työpaikoilla ja organisaatioissa erityisherkkyyden tunteminen ja ymmärtäminen voisi avata ovet jollekin ennen näkemättömälle, kansanliikkeelle, jossa herkkien johdolla työelämä alkaisi täyttyä inhimillisyydestä, kaikkien hyvinvoinnin lisääntymisestä ja aidosta, välittävästä ja yhteisöllisestä työelämän kulttuurista.
Herkkyydellä johdetusta, paremmasta työelämästä.
Tiia Ojala on hyvinvoinnin moniammattilainen, kirjailija ja erityisherkkyyden kokemusasiantuntija. Hänen uunituore esikoisteoksensa Erityisherkkyys ja henkinen matka ilmestyy syksyllä 2026. Tiian missio on auttaa erityisherkkiä löytämään voimaa tästä piirteestä, joka on niin paljon enemmän kuin miltä se tämän päivän yhteiskunnassa ja työelämässä, kuormittuneena, tuntuu. Herkissä on valtava potentiaali, jonka käyttöönotto riittäisi yksistään muuttamaan tätä maailmaa.
