Keikalla

Anu Blom:

Haluan juurtua työelämään

16.9.2026

Anu Blom on vaihtanut työpaikkaa monta kertaa, vaikka koko työuransa ajan on kaivannut ennen kaikkea paikkaa, johon voisi juurtua. ADHD on saanut Anun pohtimaan, miksi sopivien työolosuhteiden ja pysyvän työyhteisön yhdistäminen tuntuu niin vaikealta.

Ihmisten iloinen puheensorina ja kahvikuppien kilinä ympäröivät minut ja työparini. Olimme vasta saapuneet tilaisuuteen, jossa oli paikalla lähes sata organisaation työntekijää. Työparini oli työskennellyt samassa organisaatiossa yli 20 vuotta, minä vasta aloittanut määräaikaisessa työsuhteessa. Olin helpottunut siitä, että minun ei tarvinnut lähteä tilaisuuteen yksin, koska en tuntenut sieltä juuri ketään. 

"Hei tuolla on mun entinen kollega, käyn moikkaamassa häntä." työparini huikkasi ja katosi ihmismassaan. 

Tunsin tyhjyyden hiipivän vatsastani ja leviävän vähitellen koko kehooni. Kasvoillani tunsin jotain lämmintä ja kosteaa. Vaivihkaa pyyhin kyyneleeni ja purin huultani, jotta saisin hillittyä tunteeni. Olin kaivannut työyhteisöä ja pitkää historiaa samalla työnantajalla koko työurani ajan. Nyt ne olivat käsinkosketeltavan lähellä, mutta eivät kuitenkaan minun.

Pysyvyyden kaipuu

Hyvinvoinnin säilyttäminen voi joskus vaatia luopumista jostain, mitä itse kaikkein eniten kaipaa.

Minulla on unelma. Unelma siitä, että löytäisin työpaikan, jossa voisin työskennellä pitkään. Minulle muodostuisi työyhteisö, jossa minut opittaisiin tuntemaan ihmisenä ja ammattilaisena. Unelmieni työpaikassa minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen ja tarpeeni otettaisiin huomioon. 

Tiedän jo kokemuksesta, että tarvitsen työltä riittävän monipuolisia ja vaihtelevia työtehtäviä. Keskittymistäni tukee mahdollisuus vaikuttaa työympäristön aistiärsykkeisiin sekä riittävän konkreettiset ohjeistukset ja odotukset työtehtävistä. Vireystilani säätelemiseksi on puolestaan tärkeää, että voin tarvittaessa rytmittää työntekoa tarpeideni mukaan, vaikka käymällä kollegan kanssa kävelypalaverilla. Kun ympäristö tukee työskentelyä, minulla riittää enemmän energiaa itse työhön, ihmisiin ja uuden kehittämiseen.

Olen ollut työelämässä 15 vuotta, jonka aikana minulla on ollut 13 eri työpaikkaa. Työpaikat ovat vaihtuneet osittain sopimuksellisista syistä, mutta myös siksi, että omat arvot ja tarpeet eivät aina kohtaa niitä olosuhteita, joissa oma toimintakyky pysyy hyvänä. Keskeistä näissä on kokemus siitä, että olen joutunut enemmän sopeutumaan ympäristöön kuin että ympäristö olisi sopeutunut minun tarpeisiini. Työpaikkojen jatkuva vaihtuminen kuormittaa ja vie minulta juuri sen yhteisön ja juurtumisen, jota työelämältä kaipaan. Se on saanut minut pohtimaan, olenko minä aina se juureton, joka ei yrityksistä huolimatta pysty juurtumaan mihinkään?

Kenen vastuulla sopiva työympäristö on?

Kuinka paljon vastuuta yksittäinen työntekijä voi kantaa työympäristön sopivuudesta, jos työpaikoilla ei vielä osata tunnistaa ja huomioida neuromoninaisuutta? ADHD:n ja työelämän yhdistämisessä ei ole kyse siitä, että olisi olemassa yksi "ADHD-ystävällinen työpaikka". Kyse on siitä, että ihmisellä voi olla samanaikaisesti erilaisia ja jopa näennäisesti ristiriitaisia tarpeita. Minä haluan vaihtelua työhön, mutta en halua jatkuvaa vaihtuvuutta ihmisiin.

Kuitenkin ratkaisu tähän ei ole aina se, että minun pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Työelämässä tarvitaan rakenteita, jotka mahdollistavat juurtumisen erilaisilla tavoilla. Se voi tarkoittaa esimerkiksi mahdollisuutta vaikuttaa työpäivän rytmiin, rauhallista työtilaa tai sitä, että työn tekemisen tapoja voidaan mukauttaa yksilöllisten tarpeiden mukaan. Parhaimmillaan tällaiset ratkaisut antavat tilaa erilaisille tavoille työskennellä ilman, että ihmisen tarvitsee valita hyvinvoinnin ja työyhteisöön kuulumisen välillä.

Jos minulle mahdollistetaan työympäristö, jossa pystyn työskentelemään hyvin, työnantaja ei saa vain työntekijää, joka voi paremmin. Se saa vahvuuksiaan hyödyntävän, kehittämisestä innostuvan työntekijän, joka rakentaa vuosien mittaista yhteistä historiaa työyhteisön kanssa.

– Anu Blom

*****

Anu Blom on koulutukseltaan neuropsykiatrinen valmentaja ja toimii ADHD-liiton kokemustoimijana. Omien kokemustensa ja työssään kohtaamiensa ihmisten kautta hän on syventänyt ymmärrystään neurokirjon haasteista ja vahvuuksista. Hänelle on tärkeää lisätä ymmärrystä neuromoninaisuudesta, jotta yhä useammalla olisi mahdollisuus voida työssään hyvin.