Tullessaan työuupumus pysäyttää meidät, riisuu pois sellaisen mikä ei ole totta ja pakottaa katsomaan sellaista, minkä ihminen on liian pitkään ohittanut.

Uupumus paljastaa, mihin ihminen on yrittänyt sopeutua liian pitkään, mitä on pitänyt normaalina ja millaista hintaa on valinnoistaan joutunut maksamaan.

Akuutin kriisin ollessa takanapäin voi uupumus myös avata uuden näkymän itseen ja elämään.

Mitä työuupumus voi opettaa?

Se opettaa kuuntelemaan kehoa, tunnistamaan rajat ja kysymään kysymyksiä, joille ei aiemmin ollut aikaa tai tilaa, tai rohkeutta niiden kysymiseen:

Mikä on minulle oikeasti tärkeää?

Eikö minulla oikeasti ole vaihtoehtoja?

Entä jos näin ei voi enää jatkua?

Lassin tarina

Minäkin asetin uran ja vakaan toimeentulon liian pitkään hyvinvointini edelle. Ajattelin, ettei asuntolainallisena ja perheellisenä ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä minut sairastuttaneissa työoloissa vaikka sitten hammasta purren. Kuinka väärässä olinkaan; lopulta jouduin jäämään pois työstä ilman tietoa tulevasta, koska minulla ei enää ollut terveyttäni ajatellen mitään muuta vaihtoehtoa.

Uupumus ei ole oikotie kasvuun eikä asia, jota toivoisi kenellekään. Joskus se kuitenkin rikkoo vanhat rakenteet ja toimintatavat niin perusteellisesti, että tilalle syntyy jotain rehellisempää, inhimillisempää ja kestävämpää.

Jos tästä myllystä selviää voi uupumus muuttua loppuelämää ajatellen käännekohdaksi. Vaikka kokemus on raskas, se saattaa pakottaa muuttamaan suuntaa.

Ja joskus juuri pimeimpinä hetkinä silmämme aukeavat näkemään vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, joiden ohi olisimme saattaneet huomaamattamme kulkea.

– Lassi