Olen Tuula Paasivirta, helsinkiläinen teologi. Olen toiminut yli 50 vuotta erilaisissa työtehtävissä ja koulutukseni on monipolvinen kansa- ja kansalaiskoulusta alkaen. Ammatilliset pääkoulutukseni ovat merkonomi ja teologian maisteri. Olen suorittanut runsaasti täydennyskoulutuksia kriisityöstä, psykiatriasta, kirjallisuusterapiasta, viestinnästä ja toimittajan työstä sekä kirkon sisäisiä koulutuksia eri osa-alueilta.

Kurkistuksia työelämään

Työelämäni on ollut rikas ja monipolvinen. Juuri tammikuussa tapasin vanhan työkaverin 50 vuoden takaa ja muisteltiin menneitä. Kaikki me tiedämme, että työelämä on monella tavalla muuttunut vuosikymmenien aikana. Itselläni on perspektiiviä siihenkin miten omat eri ammattini ovat vaikuttaneet siihen millaisena työelämä on näyttäytynyt käytännössä.

Tällä hetkellä on paljon vaikeampi olla nuori työnhakija kuin minun nuoruudessani. Silloin suurin piirtein käveltiin ovesta sisään ja työnantaja saattoi kehottaa jäämään töihin samantein.

Työelämän muutokset vaikuttavat, että haluan keskittyä tässä kirjoituksessani etupäässä siihen miltä työelämä näyttäytyy vapaavuosiaan elävän ihmisen näkökulmasta. Jäin eläkkeelle, kun virkavuosien peräseinä velvoitti siihen. Olen kuitenkin jatkanut mm. toimittajana, kirjallisuusterapiaohjaajana ja teen kirkolle kirkon sisällä esimerkiksi kirkollisia toimituksia ja jumalanpalveluksia.

Tässä on se positiivinen näkökulma, että voin valita itse mitä teen ja minkä verran. Toki jos on sitoutunut johonkin tehtävään niin se pitää myös tehdä. Sen mitä kaipaan aikaisemmilta työvuosiltani on kiinteämpi työyhteisö. Sillä on oma positiivinen merkityksensä arjen elämässä. Toki nykyään mm. facebookin ammatilliset ryhmät tuottavat jonkin verran kollegoiden välistä kommunikointia ja siten ei jää aivan yksin kysymystensä kanssa. Toki viimeisinä työvuosina jo etäkokoukset ja etätyöt alkoivat olla arkea.

Tällä hetkellä ehkä tärkeimmät työtehtävät ovat toimittajan töihin liittyviä asioita ja niistä tulee myös osittain löyhiä työyhteisöjä. On esimerkiksi ammattiliiton verkkolehteä tehdessä mukava palaveerata yhdessä muiden kanssa ja pohtia aiheita ja näkökulmia tämän hetken työelämään.

Kirkon työssä lisähaasteita tuovat muun muassa elämänkatsomus, uskonto ja uskonnollisuus niiden eri ilmiöissään. Toimittajan työtä ajatellen toinen sektori on erityisesti aisti- ja liikuntavammaisten elämään paneutuminen.

Eläkkeelle jäädessä kaikki asiat työelämässä eivät muuttuneet

Tehdessäni viimeiset virkavuodet osa-aikaisesti papin töitä ja kolmea muuta ammattiani työkseni eivät eläkkeellä olevan työssäkävijän ulkoiset tilanteet muuttuneet kovinkaan paljon.

Nykyään tietenkin teen kaiken valmistelevan työn kotona omilla laitteillani ja välineillä. Paljon käytetään puhelinta ja teamsia. Koronavuodet toivat etätyön hyvin monilla aloilla melkein pysyväksi käytännöksi. Toki papit ovat jo aikaisemmin valmistelleet saarnoja ja puheitaan kotona eli kotityö on tuttua. Ammoisina aikoina jopa pappien kotiosoitteet olivat tiedossa, nykyään vain työpuhelimet ovat seurakuntalaisten tiedossa.

Kohtaamisia työssä

Oikeastaan kaikki työt mitä teen tuottavat iloa ja hyvää mieltä siitä, että saa kohdata ihmisiä eri elämänvaiheissa ja -tilanteissa. Tämä on minulle tosi sopivaa, koska tykkään kuulla elämäntarinoita ja historiaa. Toki monet tilanteet ovat myös vaikeita ja tärkein taito on osata pysähtyä hetkeen ihmisen vierelle.

Ihmisillä on tarve puhua, kun on joku, joka heitä kuuntelee. Joskus on helpompaa keskustella vieraan ihmisen kanssa. Kohtaamisia on tullut, niin lyhyitä kuin pitkiä, pitkän työelämän aikana niin paljon ettei niitä pysty laskemaan. Aloitinhan nuorena työurani sentraalisantrana eli puhelinvaihteen hoitajana.

Nykytyöelämää vaivaa erityisesti kiire ja etätyössä ei ole yhteisiä kahvihetkiä vaan katsot Instagramista työkaverin lomamatkakuvia ja voit tavatessa kysyä matkasta, jos haluat. Ja täytyy ihan sopia lounastreffejä mikäli kiireiset ihmiset löytävät yhteistä aikaa. Teams kokouksissakaan ei ehditä rupatella. Mutta iloa tuottaa kuitenkin monet livekohtaamiset ja ihmiset uskaltavat nykyään sanoa myös positiivista palautetta. Ja sehän on yksi näkökulma, joka antaa työssä voimaa tehdä vaikeitakin asioita.

Minulle iloa tuottaa se, että voin vielä jatkaa työelämässä ja oma käden jälki näkyy vaikkapa siellä ammattiliiton verkkosivulla.

– Tuula Paasivirta

*****

Tuula Paasivirta
https://www.tuulapaasivirta.fi/4