Jare Tiihosen kirja Missio vai mielenrauha on kirjoitettu yhdessä toimittaja Oskari Saaren kanssa. Teksti on kuitenkin hyvin henkilökohtaisen oloista: Tiihonen ei kirjassa kaihda vaikeita aiheita, vaan kertoo avoimesti paineistaan, uupumuksestaan ja jakaa haavoittuvuutensa. Hän pohtii muun muassa perfektionismiaan ja armottomuutta itseään kohtaan. 

"Bisneksellä on jatkuvuutta vain, jos asiakas on tyytyväinen. Tarve ja tahto hioa asiat aivan loppuun saakka, vaati kovaa työtä, ehdottomuutta, uskallusta visioida. Kääntöpuolena oli uupumus."

Kirjassa puhutaan bisneksestä, johtamisesta ja vastuusta, siitä että brändistä nimeltä Cheek oli lopussa vastuussa vain Tiihonen itse. Jos halusi että kaikki meni oman vision ja tahdon mukaan, kaikkea piti valvoa. Mutta mistä löytää ympärilleen yhtä intohimoisesti asiaan suhtautuvat luottohenkilöt?

"Moni niistä piirteistä, toimintatavoista ja ajatuksista, jotka olivat huonoksi mielelle, olivat hyväksi menestymiselle. Olin pahimpina aikoina rauhaton ja riivattu enkä todellakaan voinut hyvin, mutta samalla tein urani parasta musiikkia ja tulosta." 

Lukija, joka etsii kirjasta paljastuksia, syytöksiä tai likaisia yksityiskohtia, pettyy. Kirja on enemmänkin matka mieleen. Kirja ei lankea säälin hakemiseen tai myötähäpeää aiheuttavaan sensitiivisyyteen. Se vain toteaa, kertoo, pohtii.

JHT – Missio vai mielenrauha on kirja, joka tarjoaa toisenlaisen näkökulman menestykseen. Tiihosen oli pakko lopettaa uransa, jotta oma hyvinvointi ei tuhoutuisi. Kun joka kerta piti tehdä asiat entistä paremmin ja antaa yleisölle entistä enemmän, lopuksi ei ollut enää mitään annettavaa. Oli vain tyhjyys.

 "Siksi on päästettävä irti siitä, mitä on rakastanut eniten", Tiihonen toteaa kirjassaan.

Lukijan päähän jääkin sykkimään ajatus: mikä elämässä on lopulta kaikkein tärkeintä?

- Terhi