Millaisen jäljen sinä jätät?

Koulussa tarjottiin nuorille erätaitokurssia.

Kurssin vetäjä iloitsi: "Miten mahtavaa päästä metsään nuorten kanssa! Niistä tulee esiin aivan uusia puolia."
Kollega kohautti: "Niin, mutta sä teet ilmaisia tunteja. Kukaan ei maksa sulle teltassa valvotuista öistä. Mä en tee mitään tämän talon eteen kello 16 jälkeen."
Samat työtehtävät, täysin eri asenne. Toinen nähdään opettajana, jonka panoksen vanhemmat muistavat vielä vuosienkin jälkeen.

Sairaalan käytävällä hoitaja pysähtyy kiireen keskellä vaihtamaan pari sanaa potilaan kanssa. Hän muistaa nimen – ja että tämä on entinen metsuri. Yhteinen hetki syntyy pienestä kysymyksestä: "Kävitkö sinä paljon Lapissa töissä?" Toiselle hoitajalle sama tilanne on vain rutiinia, eikä hän huomaa edes katsoa päin. Potilas kyllä muistaa, kumpi heistä jätti jäljen.

Toimistossa uusi työntekijä pohtii, uskaltaako kysyä apua. Yksi kollega huokaa: "Lue intrasta." Toinen istahtaa hetkeksi viereen ja näyttää, mistä nappia kannattaa painaa. Vuodet myöhemmin uusi tulokas muistaa sen hetken: joku näki vaivan, jotta hänen alkuunsa olisi helpompaa.

Ja sitten se kahvihuone. Yksi jättää likaisen kupin tiskialtaaseen, kahvipurkin kannen auki ja maitotölkin pöydälle. Toinen pesee kupin, sulkee kannen, tölkin jääkaappiin ja laittaa vielä uuden satsin tippumaan. Pieniä tekoja, joista työpaikan tarinat syntyvät.

Työelämässä jokainen meistä jättää jäljen. Jotkut jäljet unohtuvat nopeasti. Toiset kantavat pitkään – ja kertovat, millaista ihmistä ja työyhteisöä olimme rakentamassa.

Millaisen jäljen sinä jätät työpaikallesi?

- Satu ja Anne