Kirjasto
Tomas Chamorro-Premuzic:
Miksi niin monesta epäpätevästä miehestä tulee johtaja? Ja miten korjata tämä?
"Olet luultavasti joskus törmännyt jollain tavoin huonoihin esimiehiin, jotka eivät näytä tunnistavan omia puutteitaan, mutta ovat ilmiselvästi ja perusteettomasti tyytyväisiä itseensä. He ovat yli-itsevarmoja, tylyjä ja vaikuttuneita itsestään etenkin suhteessa todellisiin kykyihinsä. He ovat itsensä ylivoimaisesti suurimpia faneja."
Psykologi Tomas Chamorro-Premuzic kysyy sen, mitä moni meistä on miettinyt kahvipöydässä: miksi johtopaikoille nousee niin usein miehiä, joilla ei tunnu olevan hommaan mitään edellytyksiä.
Chamorro-Premuzic tutkii ilmiötä monelta kantilta tieteellisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin nojautuen. Vastaus ei ole kaunis, toivottava tai edes muuttunut vuosien varrella. Vaikka kirjassa käsitellään asioita globaalisti, tunnistin, että Suomessakin painitaan samojen lasikattojen alla.
Pääsanoma on, että me sekoitamme edelleen itsevarmuuden ja pätevyyden. Karisma, kova ääni ja vakuuttava esiintyminen palkitaan, vaikka taustalla ei olisi sen kummempaa osaamista. Ja koska tällaiset piirteet yhdistetään usein miehiin, he kiilaavat eturiviin.
Suomalaiset naiset ovat keskimäärin koulutetumpia ja myös valmistuvat paremmin arvosanoin. Lisäksi kovaääninen, itsevarma nainen on joidenkin mielestä myös pelottava. Esimies (hups - siis esihenkilö) palkkaa mieluummin itsensä kaltaisen kuin ihmisen, joka voisi tuoda uutta näkökulmaa organisaation toimintaan. Tällaiset organisaatiokulttuurin rakenteelliset vinoumat ovat myös este kasvulle.
"Yleiset ennakkokäsitykset hyvästä johtajasta ajavat siis naiset pattitilanteeseen. Kun naisilla on stereotyyppisen maskuliinisia piirteitä, heidät sivuutetaan siksi, etteivät he ole tyypillisiä naisia. Kun naisilla on stereotyyppisen feminiinisiä piirteitä, heidät sivuutetaan siksi, etteivät he ole tyypillisiä johtajia."
Kirja tarjoaa myös ratkaisua: johtajavalinnoissa pitäisi painottaa kykyä kuunnella, osoittaa empatiaa ja tukea muiden kehittymistä. Ratkaisuehdotukset tosin jäävät melko yleiselle tasolle ja teksti on välillä melko raskassoutuisen akateemista. Kirja sisältää kuitenkin tärkeän muistutuksen: hyvä johtaminen ei ole kovaa ääntä ja loputonta itsevarmuutta, vaan kykyä nähdä ihmiset ympärillä ja saada heistä paras esiin.
Teos sopii kaikille johtamisesta ja työelämästä kiinnostuneille. Se saa lukijan tarkastelemaan myös omia prioriteettejaan: ehkä ensi kerralla kannattaa kenties vaatia enemmän todellista osaamista kuin pelkkää karismaa.
Vastapaino 2020, ansiokas suomennos Tatu Henttonen
-Satu