Kysy Korhoselta

Marjo Mankkaalta kyselee:

"Teen sellasta työtä, joka on mahdollista tehdä myös etänä. Olen kokenut etätyön oikein hyvänä. Saan enemmän aikaiseksi, kun kukaan ei keskeytä ja kahvitunnilla ei ole pakko käydä juoruilemassa ja ruokatunnilla voi syödä missä tahtoo tai olla syömättä. Nyt johto pakottaa neljäksi päiväksi viikossa takaisin sinne kakofoniaan. Kädet hikoo jo valmiiksi ja päässä surisee. Millään jaksas alkaa taas kuunnella työkavereiden parisuhdekriisejä tai lasten räkätautipäivityksiä. Pitääkö mun ottaa lopputili vai mitä ihmettä teen?"

*******
Korhonen vastaa: Hyvä Marjo Mankkaalta! Olet oikeassa, yleensä vain lasten omia vanhempia kiinnostaa oman lapsen räkäklimpin väri.

Sinä tässä sen valinnan teet, otatko lopputilin vai et. Pidä itselläsi se oikeus, että niin voi ihminen tehdä. Lähteä jos haluaa.

Aina toki kun valitsee jotain pois, siitä seuraa jotain. Mitä se olisi tässä tapauksessa? Mitä et haluaisi pois nykyisestä arjestasi?

En kuullut kysymyksestäsi, mitä pidät itse työstäsi. Onko se mielekästä? Mahdollista? Motivoivaa? Ja ennen kaikkea, saatko siihen mitään lisäarvoa, jos teet sitä jonkun kanssa yhdessä? Vaikka vierekkäin toimistolla istuen? Yleensä se auttaa meitä rajaamaan ja näkemään oman työn tekemisen tahdin, kun suhteutamme sitä toisten tapaan työskennellä.

Korhonen on vähän sitä mieltä, että kärsimme kaikki koronan jälkeisestä long covidista. Meinaamme unohtaa porukalla, että kuusi vuotta sitten oli ihan normaalia mennä työpaikalle. Nyt se tuntuu meistä ihan oudolta ja hurjalta vaateelta. Että pitäisiko MINUN siis vaivautua AAMULLA flunssabussiin? Miten epäreilua ja kohtuutonta!

Ja meitä ei kiinnosta, vaikka tutkimukset osoittavat, että työpaikalle meno parantaa tuottavuutta (ketä kiinnostaa) sekä ihmisten sitoutumista työhönsä ja työpaikan tavoitteisiin (täh, mitä). Se, että porukalla tehdään töitä, tuo todistetusti enemmän lisää arvoa kokonaisuuteen.

Jos ne kollegat kaivavat neniään, mitä sinä kaivaisit kahvipöydässä? Mitä sinä voisit jakaa ja kertoa? Sitä kautta, ja vain sitä kautta, olet osa heitä. Yksin kotona makuuhuoneen nurkassa et ole.

Jarkko Savosta ränttää Korhoselle: 

"Hitto mua pännii tällaiset parempi työelämä -sivustot. Kuka nyt saatana joka päivä jaksais töissä olla? En minä perkele ainakaan."

*******

Korhonen vastaa: No voihan perkele nyt Jarkko, jos näin on. Jos totta puhutaan, niin aika moni kai ihan tykkää, että saa mennä töihin. Työttömien näennäinen vapaus ja lottovoittajien joskus loppuvat rahat eivät taida kuitenkaan monellakaan riittää arjen sisällöksi. Mutta kerrohan: miksi just sä et jaksa? 

Onko kohdalle sattunut se onnettomin esihenkilö? Tunarit tiimikaverit? Rasittavat asiakkaat? Palkka joka ei riitä mihinkään vai työtehtävä, joka ei kiinnosta? Jos näin on, ei ihme, että pännii.

Pahinta ihmiselle on tunne, ettei itse voi vaikuttaa mihinkään. Lipuu vain lastuna lainehilla. Oletko siinä kohdassa? Ja jos olet, niin onko mitään saumaa muuttaa edes pientä osaa siitä arjesta?

Sori Jarkko, mutta helpoin tapa saada muutos alkuun on aloittaa se itsestään. Vähän kuin avioliitossa: puoliso harvemmin muuttuu, joten usein se on sitten "ota tai jätä" -tilanne. Mitä sä voisit tehdä tänään toisin duunissa? Katso, muuttuuko mikään.

Mutta jos se perkele pännii joka päivä ja koko ajan, silloin on aika tehdä jotakin. Ei kenenkään kuulu jaksaa sellaista loputtomiin. Muutos voi olla pieni, kuten uusi tapa, uusi asenne, uusi keskustelu tai isokin, kuten työpaikan vaihto. Kunhan se vie sua johonkin suuntaan. 

Korhonen nostaa hattua sille, että edes jotain tekee, sillä sohvan nurkassa murjottamalla ei työelämä parane.