
Sivusilmällä
Kun nauru katoaa kahvihuoneesta
Yhtäkkiä kahvihuoneessa on hiljaisempaa kuin ennen. Vitsit jäävät kertomatta. Kukaan ei enää aloita keskustelua, koska kukaan ei jaksa ylläpitää sitä.
Kukaan ei koskaan päätä olla nauramatta. Se vain tapahtuu.
Eikä sitä ehkä edes huomaa heti.
Paitsi, että hiljaisuus alkaa kuulostaa kovalta.
Naurun loppuminen on usein merkki jostain isommasta. Tunnelma on muuttunut. Ehkä ihmiset väsyvät, ehkä ilmapiiri on kiristynyt. Ehkä kaikki ovat niin kiireisiä, ettei yhdessä nauramiseen ole enää aikaa eikä tilaa.
Silloin olisi hyvä pysähtyä. Ei pakottaakseen vitsin ilmoille, vaan kysyäkseen:
Mitä meille kuuluu?
Koska kahvihuoneen nauru ei ole pelkkää huumoria.
Se on merkki siitä, että ihmiset kokevat olonsa turvalliseksi yhdessä.
Että on lupa olla hetken kevyt.
Ja jos se puuttuu, jotain tärkeää on jo kadonnut.
Ja sille, jos jollekin, kannattaa tehdä nopeasti jotain.
-Satu
