Kun arki sai värit

Eräänä tuikitavallisena torstaina aamukahvien äärellä istui väsähtäneen näköinen porukka. Kukaan ei odottanut loppuviikolta enää muuta kuin palaveriputkia ja ongelmavyöryjä ja sitten vapauttavaa perjantain iltapäivää.

Silloin alkaisi oikea elämä, moni meistä mietti. Vielä kuitenkin pitäisi raahautua työpöydän ääreen ja suorittaa pari päivää.

– Hei, mikä tämä on? postitushuoneen Anna yhtäkkiä huusi työpöytänsä ääreltä.
Anna heilutti värikästä A4-kirjekuorta kädessään. Me muut pyörittelimme silmiämme. Kenelläkään ei ollut käryäkään. 

– Oisko kirjekuori ehkä? ehdotti Ensio lakonisesti ja sai porukasta tiristettyä pienen tirskahduksen. Kirjekuoressa ei lukenut päällä mitään ja Anna oli hitusen varuillaan avatessaan sitä. Siitä ei ollut kovinkaan pitkä aika kun konttorille oli tullut kirjekuoressa ikäviä yllätyksiä. Joku kiukustunut kansalainen oli lähettänyt haisevaa postia.

Mutta tämä ei ollut sellainen. Kuoresta tipahti lattialla pieniä värikkäitä lappuja, joihin oli koneella kirjoitettu viestejä:

Marjukka: Kuinka jaksatkaan aina auttaa kaikkia, neuvoa ja tukea tapahtui mitä tahansa. Sinun puoleesi uskaltaa aina kääntyä. Olet konttorin enkeli!

Ensio: Huumorintajusi saa ihmiset hymyilemaan, tilannetajusi huomaamaan mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Olet aurinko!

Selma: Meidän uskomattoman taitava tietokone-expertti, kadonneiden tekstien löytäjä, virheiden deletoija. Olet tiimin selkäranka! 

Anna: Sinulla on taito huomioida kaikki ja puhua kauniisti muille. Olet aina valmis oppimaan uutta ja iloitset yhteisistä onnistumisista.

Jokaiselle meistä oli osoitettu oma lappu. Kaikki saivat jonkin kehun ja muistutuksen omasta tärkeästä työpanoksestaan tiimissä.

Yhtäkkiä toimistossa alkoi näkyä enemmän hymyjä, katseet kirkastuivat ja siltä täältä alkoi kuulua naurua. Torstain harmaa arki sai uudet värit ja hyvä mieli näkyi ihmisten ryhdissä, katseessa, puheessa ja elekielessä. Työt sujuivat kevyesti ja iloisesti loppuviikon, kaikesta selvittiin yhdessä.

Emme koskaan saaneet tietää, kuka lappuset oli kirjoittanut. Mutta sillä ei ollut väliä. Tuon torstain yllätyskuori muistutti siitä, että pienillä teoilla ja yllätyksillä voi olla valtava vaikutus.

Eikä siihen välttämättä tarvita rahaa.

– Terhi