Kiitos työstä!

Kun esikoistyttäreni sai diagnoosin vaikeasta ja harvinaisesta sairaudesta, jähmetyin ja putosin pimeyteen. Sain kuulla, ettei hän koskaan kävelisi ja että hän tulisi tarvitsemaan toisen ihmisen apua lähes kaikessa koko elämänsä ajan. Olin täysin vailla toivoa, enkä nähnyt pilkahdustakaan valosta.

Päätin silloin, etten enää voisi olla onnellinen. Miten voisin iloita ja nauraa, kun olisin vaikeavammaisen lapsen omaishoitaja? Irtisanouduin unelmatyöstäni ja poltin sillat takanani isolla roihulla. Ajattelin, että jään kotiin loppuelämäkseni.

Aika hoitaa ja hoivaa

Aika kuitenkin kului, ja elämään alkoi kaikesta huolimatta tulla uusia värejä ja valonpilkahduksia. Löysin ensin vertaistuen ja ymmärsin, että vamma on vain yksi osa ihmistä – ei koko tarina. Pikkuhiljaa opin näkemään mahdollisuuksia ja löysin toivoa uudelleen.

Perustin oman lastentarvikeverkkokaupan ja aloin tehdä sijaisuuksia ammattikorkeakoulussa. Eräänä päivänä töistä tullessani huomasin hymyileväni. Työ antoi minulle kaikkea sitä, mistä olin kuvitellut luopuvani kokonaan. Työ oli oma valintani, toisin kuin lapsen vaikea sairaus. Töissä sain palautetta, tapasin muita aikuisia ja sain palkkaa. Ymmärsin, että työ toi tasapainoa elämääni ja voimaa myös arkeen.

Uskon, että tämä sama ajatus toimii monilla muillakin vanhemmilla ja perhehaasteiden kanssa painivilla. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus työhön riippumatta siitä, millaiset lähtökohdat tai motiivit työnteolle on. Työ pitää meidät kiinni elämässä monin tavoin. Kun työn saa valita itse, se tuo mukanaan vahvuutta, iloa ja tunnetta siitä, että pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä.

Työ tuo myös turvaa

Työntekijöitä suojaavat lait ja asetukset, ja monella on työterveyshuolto ja muita etuja. Työkaverit tarjoavat sosiaalisen verkoston ja mahdollisuuden katsoa itseään vähän eri kulmasta. Työ ei tietenkään ole aina pelkkää iloa, siihen kuuluu pettymyksiä, kiirettä ja joskus myös tylsistymistä. Harva on niin onnekas, että löytää työn, jossa jokainen päivä on toinen toistaan ihanampi ja kaikki sujuu. Mutta ehkä juuri siksi ne hyvät hetket tuntuvat niin arvokkailta.

Olen oppinut, että työ ei vie pois arjen haasteita, mutta se voi antaa perspektiiviä, voimaa ja iloa selvitä niistä. Välillä tarvitaan myrskyjä, jotta osaa nauttia tyynestä – ja juuri työ on ollut se pelastusrengas, joka on auttanut minua pysymään pinnalla.

Onko sinulla tarina työhön liittyen? Jaa se meidän kanssamme yhteys@parastola.fi

- Pia 
www.mamwork.fi