Kirja alkaa kännyköiden historiikilla, mikä paljastaa kyseessä olevan hyvin lyhyt ajanjakso. Miten salakavalan nopeasti ne tulivatkaan ja veivät mukanaan. Tuoden toki myös paljon hyvää mukanaan, sitä kirjakaan ei kiistä.

Kirjan ansio on mielestäni käytännön tason ideat, ruudun vaaroista ei puhuta vaan ylätasolla. Teos haastaa muun muassa kännykkäpaastoon työporukalla sekä itsensä siedättämiseen: puhelinta ei tarvitse ottaa aina kaikkialle mukaan. Kotona ja työpaikoilla voi olla paikkoja, joihin yhteisellä sopimuksella ei tuoda laitteita.

Viljamaa kirjoittaa, miten jatkuva saatavilla olo vie meiltä kyvyn vain aistia. Tylsyys ei ikinä pääse tavoittamaan meitä, kun puhelimen virrat tarjoavat aina uusia virikkeitä, meemejä, videoita ja uutisia. Ja kuitenkin nimenomaan tylsyys kehittäisi. Jo tunnin kännykkäpaasto päivässä tekee ihmeitä: kun juo vaan kahvia, eikä selaa ruutua samaan aikaan, tuntee maun aivan eri tavalla. Toista ihmistä kuulee myös paremmin, jos ei samaan aikaan selaile uusimpia sotauutisia.

Kirjan teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Se haastaa ajattelemaan ja myös toimimaan: miten suojelet itsesi sekä lastesi keskittymiskykyä ja sitkeyttä? Siksi vahva suositus.

- Anne