Vain työelämää

Juuri ennen uupumusta

Kaikilla meillä menee jossakin jaksamisen ja kykenemisen raja. Sitä rajaa moni meistä on yrittänyt venyttää vain huomatakseen, että se ei ole mahdollista. Keho ja mieli pistävät vastaan jossakin kohdassa. Onnellinen on se, joka pysähtyy jo kuilun reunalle. Syvälle uupumuksen kuoppaan tipahtanut joutuu tulemaan pidemmän matkan ylös kuin se, joka jarrutti viime hetkellä.

Joillakin uupumus uusiutuu kerta toisensa jälkeen. Se on merkki siitä, että joku toimintatavoissa ei ole kestävää. Ota se viestinä: nyt tarttis tehrä jotain toisin.

Jos olet siinä pisteessä, että edelliset virkkeet saivat sinut liki musertumaan, voi olla hyvä pohtia työterveyslääkäriä ja ammattiapua. Jos taas koit pientäkin sisuuntumista, ollaan ehkä kohdassa, jossa voit tehdä vielä paljon.

Uupumuksen merkkejä voivat olla:

  • Et enää palaudu viikonlopun tai loman aikana. Et meinaa millään jaksaa lähteä liikkeelle yhtenäkään maanantaiaamuna.
  • Työasiat kiertävät kehää työpäivän jälkeenkin. Ne tulevat uniin ja valvottavat aamuöisin.
  • Työpäivät alkavat venyä, koska et tunnu saavan asioita millään valmiiksi.
  • Koet jatkuvasti, että et osaa/riitä/pysty. Itkeskelet aluksi piilossa ja lopulta jo avoimesti.
  • Epätoivo on päällimmäisin tunne, kun vain mietitkin tulevaa viikkoa.

Jos on sellainen olo, että jaksat vielä pienesti edes yrittää tehdä asialle jotain, tarkista ainakin nämä kohdat:

  • Tietäähän pomo, missä menet?
  • Tietäähän joku, miten oikeasti voit?
  • Nukutko ja syötkö kunnolla?
  • Mitä muuta teet kuin töitä?
  • Onhan sinulla työn tekemisen perusasiat iskussa? Pidät lounastauot? Varmistat itsellesi perustyön tekemisen hetkiä ilman palavereita ja sähköpostin kilkatuksia? Lähdet kotiin silloin, kun työpäivä on täynnä, et silloin kun joku valmistuu?
  • Tiedätkö perustehtäväsi? Sen, mikä on kaikkein tärkein työtehtävä kaiken sälän joukossa?
  • Muistatko, mistä nautit? Töissä tai vapaalla? Miten saisit sitä lisää? Mitä jos sen eteen ei voisi tulla esteitä?

Yleensä uupumus puhuu lannistavaa kieltä uupuneelle, se painaa, haukkuu ja moittii. Sen rinnalle tarvitaan siksi muitakin ääniä. Onko sinulla joku, joka voisi tukea, kun yrität tehdä muutosta?

–  Anne