Miksi ajattelemme yhä useammin ensin itseämme emmekä muita? Miksi pohdimme, mitä voimme ottaa yhteisestä pöydästä, sen sijaan että kysyisimme, mitä voisimme siihen tuoda?

Pitkän uran tehnyt professori emerita Keltikangas-Järvinen tarkastelee itsekkyyden ilmiötä laajaan tutkimuspohjaan nojaten. Kirjan alaotsikko Miten yltiöyksilöllinen kulttuuri sai meidät voimaan pahoin kuvaa sisältöä osuvasti. Kyse ei ole vain moraalisesta pohdinnasta, vaan siitä, miten yksilökeskeinen kulttuuri vaikuttaa suoraan pahoinvointiimme.

Kirja ei ole kevyttä lomalukemista, vaan perusteellinen ja paikoin vaativa kokonaisuus. Sitä kannattaa lukea pienissä pätkissä, pysähtyen ja pohtien. Tietoa on valtavasti – jopa niin paljon, että aineksia olisi useampaankin kirjaan. Teksti on ajoittain akateemista, mutta rauhassa luettuna se avaa lukijalle itsekkyyden koko kirjon ja yhteiskunnan nykytilan ristiriidat.

Teoksessa käsitellään muun muassa kehityksen ristiriitoja, self-referenssiä, tunnepuhetta, narsismin häiriöitä, itseriittoisuutta, yksilöllisen ihmiskuvan syntyä, lapsiaikuisuutta ja jatkuvaa suorittamista.

Suosittelen lämpimästi – arvosana 6/5.

"Yksilöllinen menestyjä on helpompi määritellä kuin panna altruistiset ja muita auttavat ihmiset paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten he ovat menestyneet empatiassa, auttamisessa ja yhteistyössä."

- Satu