Inklusiivisuus tekee meistä viisaampia
15.10.2025
Monimuotoisuudesta ja inklusiivisuudesta puhutaan kauniisti työelämässä, mutta miten ne oikeasti toteutuvat? Meillä on syvällä tarve kerätä ympärillemme ihmisiä, jotka näyttävät ja kuulostavat samanlaisilta kuin me itse. Tämä on usein tiedostamaton tendenssi, joten siihen ei ole helppo puuttua, kirjoittaa Päivi Montgomery.
Samankaltaisuus ja tuttuus vetävät puoleensa. Aina ei ole kyse ulkoisesta samankaltaisuudesta vaan se saattaa näkyä ihan persoonatasolla. Kuten eräs ison organisaation johtaja totesi käytyämme hänen tiiminsä kanssa läpi, millaisia he ovat persoonaltaan: "Huomaan puhuvani eniten niiden kanssa, jotka ovat persoonaltaan samanlaisia kuin minä. Ehkä minun kannattaisi puhua enemmän niiden kanssa, jotka ovat erilaisia?" Ihan varmasti kannattaisi.
Erilaisuus pelottaa
Erilaisuus herättää meissä automaattisesti pienen epäilyn. Mistä on kyse? Kuka tuo toinen oikein on? Mitä hän minusta haluaa? Meille on aikoinaan ollut turvallisempaa olla kanssakäymisissä ihmisten kanssa, jotka muistuttavat meitä ulkoisesti ja puhuvat samaa kieltä. Hyvin erilainen ihminen saattoi tarkoittaa uhkaa ja sotaa.
Tätä pientä hälytyskelloa ei voi kieltää soimasta emmekä edes huomaa itse, milloin se soi. Huomaamme vain suhtautuvamme varauksellisemmin ihmisiin, jos he eivät muistuta meitä puheeltaan, ihonväriltään tai asenteiltaan. Siksi voimme hyväksyä, että olemme perusluonteeltamme ennakkoluuloisia ja etsiä tilanteita, joissa voimme näitä ennakkoluuloja hälventää.
Tutustuminen tekee tutuksi
Tutkimusten mukaan paras keino päästä ennakkoluuloista muita ihmisiä kohtaan on tutustua heihin. Esimerkiksi rekrytoinnissa kannattaa ottaa reippaasti haastatteluun ihmisiä eri taustoista ja varata aikaa myös ihan jutteluun ja tutustumiseen. Töissä kannattaa jutella niiden kanssa, jotka kokee vähän kinkkisiksi juttukavereiksi. Voi olla hyödyllistä hakeutua yhteistyöhön niiden kanssa, joiden työskentelytapa on erilainen kuin itsellä.
Kun olin vielä nuori psykologi, huomasin olevani varsin vauhdikas töissä ja eteneväni nopeasti johtopäätöksiin. Kun minulla oli mielessä asia, joka vaati pidempää pohdiskelua, otin sen esiin verkkaisemman työtoverini kanssa. Varasin siihen aikaa ja annoin hänen mutustella asiaa omaan tahtiinsa. Vaikka saatoin joskus käydä hieman kärsimättömäksi, huomasin aina olevani näiden juttuhetkien jälkeen hieman viisaampi.
Jos minulla on varaa viisastua vielä hieman, ehkä sinullakin on.
Päivi Montgomery
*****
Päivi Montgomery on työ- ja organisaatiopsykologi, iSetu, yhteisöpäällikkö, MPS-Yhtiöt, senior konsultti www.lifeworks.fi