Miten se työpäivä menikään noin omasta mielestä?

Tarkoitus oli rauhassa tehdä suunnittelua ja valmistelua – hyvissä ajoin ennen deadlinea. Kerrankin on oikein etukäteen kalenteriin varattu parituntinen.

Mitä jos sitä ennen vähän availisi työhön liittyviä sähköposteja ja pikaviestintäkanavia. Siellä on monenlaista.

Osaan viesteistä on kiva, helppo ja nopea vastata saman tien. Miksi jättää roikkumaan, kun voi hoitaa heti pois jaloista pyörimästä? Kollegalle tulee hyvä mieli ja saanhan itsekin heti onnistumisen kokemuksia.

Osa viesteistä taas nostaa tunteet pintaan. Miksi tuo ei ole voinut hoitaa omaa osuuttaan ja mitä se vaan kyselee, kun voisi selvittää itse? Ei tässä tunnetilassa nyt mitään järkevää voi tehdä. Soitan kaverille ja puran päällimmäiset fiilikset.

Osa viesteistä taas kertoo unohduksista. Ei apua! Olen unohtanut hoitaa tämän jutun, vaikka lupasin tehdä sen valmiiksi jo viime viikolla. Pakko hoitaa nyt pois, muuten mua pidetään ihan ammattitaidottomana. Jos jotain täältä lähdetään irtisanomaan, niin olen varmaan ensimmäisten joukossa.

Liikaa piippauksia ja kierroksia

Välissä oma puhelin piippaa.

Ja nyt on jo lounastaukokin mennyt enkä ole päässyt irrottautumaan koneelta hetkeksikään.

Keho ja mieli käy kierroksilla. On jatkuvasti virittynyt olo eikä oloa saa rauhoitettua. Keskittyminen rakoilee ja kaikki työtehtävät tuntuvat yhtä tärkeiltä ja kiireisiltä. Työtilanne tuntuu olevan ihan kaaoksessa ja työpäivä on täynnä epäonnistumisia.

Iltapäivä menee kymmentä eri asiaa tehdessä. Mitään ei saa kunnolla aloitettua ja kun vähän pääsee taas kiinni siitä, mitä pitikään tehdä, niin seuraava työjuttu katkaisee ajattelun.

Pari palaveria luurit päässä putkeen ja vähän jäi niistäkin epäselväksi kuka hoitaa mitäkin ja millä aikataululla. Noh, ehkä se selviää myöhemmin.

Vähän venähti työpäivä suunniteltua pidemmäksi. Ja jäi ihan kokonaan se parituntinen suunnitteluhetki – se kului kaikkeen muuhun. Eikä kalenterissa ole taas viikkoon mitään rakoa, milloin sitä tekisi seuraavan kerran.

Taaskaan ei mennyt niin kuin piti. Miten voin näin pahasti epäonnistua? Miten muut pystyvät pitämään homman kasassa?

Kun työpäivä huohottaa eikä hengitä

Jos tällainen päivä kuulostaa tutulta, niin et ole ainoa. Nykyään työelämä on täynnä ärsykkeitä, keskeytyksiä ja odotuksia. Sähköpostit, pikaviestit, palaverit ja ilmoitukset vetävät huomiota eri suuntiin.

Välillä tuntuu, että kaikki tapahtuu yhtä aikaa. Ja kun keskittyminen herpaantuu, katse kääntyy helposti omaan itseen:

Miksi en pysty keskittymään? Miksi en saa tätä haltuun?

Usein ajatellaan, että kyse on vain tahdonvoimasta tai itsensä johtamisesta. Todellisuudessa taustalla voi olla paljon muutakin.

Keskittyminen ei ole vain tahdonvoimaa

Keskittyminen liittyy vahvasti siihen, millaisessa vireystilassa olemme. Kun kuormitus kasvaa pitkään, hermosto voi jäädä ylivireään tilaan. Silloin olo on levoton, keskittyminen rakoilee ja ajatukset sinkoilevat. Toisinaan taas käy päinvastoin.

Voimat loppuvat ja vireys laskee liikaa. Silloin mikään ei oikein käynnisty. Olo on alakuloinen ja kaikki näyttäytyy kurjalta.

Optimaalinen keskittyminen ja vireys syntyy jostakin siltä väliltä – tilasta, jossa olemme riittävän virittyneitä, mutta samalla myös palautuneita.

Pysähdy ja tunnista

Minkälaista kaavaa tai toistuvuutta tunnistat omassa työarjessasi? Minkälaiset tilanteet herkästi laittavat haitallisen kierteen pyörimään?

Tilanne synnyttää ajatuksen tai tulkinnan. Ajatus herättää tunteen. Tunteet tuntuvat kehossa.

Ja kehon reaktio saa meidät toimimaan – avaamaan sähköpostin, tarttumaan puhelimeen tai siirtymään seuraavaan asiaan.

Hetkeksi olo helpottuu, mutta kierre jatkuu.

Hengähdä hetki ja tunnista mitä arjessa tapahtuu.

Mitä ajatuksia ja tulkintoja näihin liittyy? Mitä tunteita tunnistat? Miten keho reagoi? Miten toimit ja käyttäydyt?

Voit myös lukea uudelleen tekstin alun: Mikä on ajatus, tunne, tuntemus ja toiminta?

Minkälaisia keskeytyksiä omassa arjessasi tunnistat? Mikä saa tekemisesi herpaantumaan siitä, missä fokuksen piti olla?

Mitkä asiat saavat kalenterisi huohottamaan?

Hengittävä työpäivä

Hengittävä työpäivä tarvitsee kolmea asiaa:

1. Tilaa ajatella: Kaikki aika ei voi olla reagointia.

2. Tilaa keskittyä: Keskeytyksettömät työjaksot eivät ole luksusta vaan työn edellytys.

3. Tilaa palautua: Lyhyet tauot päivän aikana auttavat hermostoa rauhoittumaan ja ajattelua kirkastumaan.

Hengittävin terveisin

Maisa

Kirjoittaja on psykologi, coach ja työhyvinvoinnin ammattilainen. 

Maisa Lehtinen